Ilustración por Cecilia Saucedo.
Hoy presentamos una muestra de poesía de Aino Huusko, poeta finlandesa, versión bilingüe español-finlandés por la misma autora. Su búsqueda es hacer la poesía más popular y accesible a nuevos públicos.
LA MANO Y MITAD DE LA ESPALDA
Cuando caminamos te gusta
acogerme el medio de la espalda,
por un momento y adivinar
entre mis divisiones, tan marcadas
como pomos sobre los que descansas
tus manos con calma indecisa.
Cantamos baladas sentimentalmente pop
de memoria interpuesta, en diferentes idiomas; un destello inesperado
en el ojo de cerradura. Algo se movía allí. Te gusta,
que nada me sobresalta y después de mucho tiempo, eso me puso a reír.
Esta noche el latido de un reloj solitario se salió a través de unas rajas
poco impermeables y aunque mi péndulo no se paró,
tu compañía fue fácil; un bus en la hora pico como una cuna
de la humanidad, donde una mano alcanzándote no es del robo,
sino de un amigo, que jala mis contradicciones más cerca entre ellas
y dice: “ Mire, ahora” y “Érase siempre”.
—
KÄSI JA PUOLISELKÄÄ
Kävellessämme sanoit tykkääväsi
laittaa käden keskelle selkääni.
Hetkeksi, tunnustellen kuoppaisuuteni
korostuneisuutta alleviivaten kahtiajakoisuuttani
kuin ovenkahvoja, joilla lepuuttaa kättään
tyynen päättämättömänä.
Lauloimme vaalenpunaista populaarimusiikkia
toistemme muistista ja eri kielillä: Avaimenreiän odottamaton välähdys.
Jokin siellä liikkui. Pidit siitä, ettei minua hätkähdyttänyt mikään
ja minua se hymyilitti pitkästä aikaa. Sinä yönä yksinäisen kellon raksutus
harhaili tiivistämättömistä raoista ulos ja vaikka heiluriliikkeeni ei pysähtynytkään,
seurassasi oli helppo olla: Ruuhkabussi kuin ihmiskunnan kehto,
missä kurottava käsi ei olekaan varkaan vaan ystävän,
joka vetää vastakohtaisuuuksiani yhteen ja sanoo: “Katso nyt” ja
“Olithan aina”.
ENTRA MUGRE
Cuelgo la ropa sucia directamente de una canasta húmeda.
Cuento la cantidad en kilos pasando la factura de mi mano derecha a la izquierda
(una prima un tanto reticente, sin mucho en común).
Barro el fino polvo de afuera diciendo, siéntase como en casa
y piso cada caca de perro con la que las flores florecen en las calles.
El espesor de las huellas se vuelve un tapete o un camino menos deambulado;
Me atrevo a dejar todos los traseros de la familia sin limpiar
y no separo la ropa de llevar de día de la de noche. Visto un olor acre,
como bosque tras un chaparrón, un lago hurgado;
patas arriba con el sedimento en el cielo. La mugre siempre se acomoda sola,
las apariencias entran. Nómbralas en desorden.
—
LIKA
Toinen puoli ruokaa
Pistän pyykkejä kuivumaan suoraan vettyneestä likapyykkikorista.
Lasken määrän kiloissa. Ojennan laskun oikeasta kädestä vasempaani
(se jäykkäliikkeinen serkku, ei paljon yhteistä).
Lakaisen hienojakoista hiekkaa kaduilta sisälle, sanon: ´Asettukaa taloksi´
ja astun joka koiran kakkaan, joiden takia kukat kukoistavat pientareilla.
Kengänjälkien tiheytymästä käypä matto tai uusi polku:
Jätän kaikki perheen pyllyt pyyhkimättä, sotken rättijärjestelmäni
enkä käytä erikseen yö- ja päivävaatteita. Haisen väkevältä
kuin metsä armottoman rankkasateen jälkeen; järvi myllättynä,
ylösalaisin, pohjan kuonat taivaissa. Sakka laskee aina,
alkaa näennäisyydet. Nimeä ne ilman järjestelmää.
DAMA CON COCHECITO
Ellos tienen noches de poesía
en algún lugar cercano
pero yo estancada aquí
con meseros del bar. Mis mejores amigos
se preguntan por el cochecito menos que yo.
Ella se está acostumbrando al ruido,
las ruedas, ya sabes el problema,
no puedo ni hablar en metonimias. Sí,
ella duerme, es indiferente después de las siete pm.
Hay quienes lo llaman abuso, hey barman!
No puedo ver ningún camino. Yo soy el camino
y la verdad y la vida. Nadie viene a mi hija,
sino a través de mí.
—
LASTENRATTAAT
a.k.a. Rouva Bugaboo
Tässä lähellä olisi runous -iltoja,
mutta minä olen jumissa täällä
baarityöntekiöiden kanssa.
Parhaimmat ystäväni
kummeksuvat lastenrattaitani
vähemmän kuin minä. Hän
totuttelee meluun, tiedättehän,
nuo nitisevät renkaat, en edes osaa
ilmaista metonyymein. Kyllä,
hän nukkuu, on blasé Pikku Kakkosen jälkeen.
Jotkut kutsuvat tätä pahoinpitelyksi,
hei tarjoilija! En näe mitään polkua
tästä pois. Tai jospa minä olen tie
ja totuus ja tehtävä. Kukaan ei tule tyttäreni luo,
muuten kuin minun kauttani.
VIAJE DEL EGO
Horas y horas manejando
y ¿cómo seguir despierta?
El carro, a cacofonía de pop
en la radio, conversaciones,
boletines noticiosos de un minuto
que se repiten ellos mismos como carcasas
segmentando el camino en que conducimos.
Veo, veo que veo
algunas canciones para cantar,
unos altercados para el camino
burdos mareos de conducción y paradas ¡ya!
para mear. Mi querido copiloto,
estoy demasiado cansada
para discutir.
Difícil compañero
de viaje, no temas tomar
la desviación larga, perder
algo de tiempo o cambiar
el plan original de viaje.
Aun cuando el temor es uno
de tus atributos. No tenemos
prisa de llegar a ningún parte.
Manejar es divertido
y de turnos me mantienes
despierta y medio dormida.
Te necesito, aunque me las arreglaré
y conduzco despacio como un padre debería;
tu reflejo en la ventana.
Guardemos silencio, ganemos pescado.
Mira ese follaje otoñal, esa nevada,
ese lago resplandeciente y la cosecha:
Mezclémonos con esa hilera de camiones que rezan
cavilemos sobre los vagabundos a pie.
Café por monedas; sus bien asadas personalidades.
Permanezcamos aquí, no necesitamos más gasolina
ya que nuestro motor anda con el espíritu santo.
Duerme cuando desees.
Porque tu carne no requiere disciplina,
sino gentileza.
–
EGO TRIPPI
Miten pysyä virkeänä
pitkillä ajomatkoilla:
Auton elonääniä hukutetaan
pop radiolla, keskusteluilla,
minuutin tarkoilla uutislähetyksillä,
jotka toistavat itseään kuin maanteitä jaksottavat haaskat.
Laiva on lastattu
yhteislauluilla, reittiriidoilla,
bensan hintapäivityksillä
ja tahdittomilla vessahädillä. Juuri nyt
en jaksaisi kinastella.
Rakas kartanlukija, nokittava
matkakumppanini, älä pelkää
pitkiä kiertoteitä, kaihda ajankulua
tai kumarra alkuperäistä matkasuunnitelmaa,
vaikka pelko onkin sinulle ominaista.
Matkanteko on mukavaa
ja sinä pidät minua vuoroin hereillä,
vuoroin puoliunessa. Minä tarvitsen sinua,
vaikka jaksan kyllä, ja ajan hiljaa,
olenhan isä; sinun ikkunaheijastuksesi.
Ollaan hiljaa, saadaan kalaa.
Katso tuota ruskaa, tuota lumisadetta,
tuota kimmeltävää järveä ja elonkorjuuta;
tämän valveunen kiitäviä sarjoja.
Liitytään rekkojen rukouspiiriin,
mietiskellään reissumiesten
ja kolikkokahvien ylipaahtunutta olemusta.
Ollaan tässä, ei tarvitse tankata,
käyhän moottorimme pyhällä hengellä
eikä meillä ole kiire mihinkään.
Nuku silloin
kun siltä tuntuu.
Koska kehosi ei tottele kuria,
vaan lempeyttä.
UNA NOCHE EN LONDRES CON UN PERSONAJE FINLANDES
Beber es reproducción asexual. Aquí estoy yo
y la que tiene dos voluntades.
La velada tenía ideas propias cuando mi primera voluntad proclamó:
Todavía no nos vamos a casa, ¿cierto?
Calles susurran a solas y alguien está escribiendo
su nombre con conocidas melodías y el viento
sigue trayendo sus talantes a la mesa.
Sitio lleno, sin apuros (veleta), luego se unirán
los puntos. Ahora la segunda habla sus bien sabidos versos.
Sin traducciones pero frases claves conocidas flotando
con la primera. Esta tuvo que pedalear a casa.
Tuvo que besar al hombre y la hija, genuinamente, en la frente.
Lo fiel (lo increíble). Estar bendecido. El espacio donde labios se mueven.
Como un aroma dentro de intrigas. Terminé allí de cualquier manera.
En este banco de bar frío, en el día intercalar,
en el espacio aéreo de Europa central- nadie lo notó.
Toqué chimeneas con mis pensamientos, anticipo de un caudal.
Incrédula. Incierta. Y está gente ni siquiera creen
que ellos son europeos. Tal como nosotros en casa. Ilusos.
—
LONTOON YÖSSÄ, KESKIVIIKKONA, SUOMEKSI
Juominen on suvutonta lisääntymistä.
Tässä minä ja se, jolla oli kolme mieltä.
Illalla oli kaksi mieltä kun kolmas hönkäisi
vähän liian aikaisin: Eihän me nyt kotiin vielä
kun kadut kuiskivat yksin kirjoittaen nimeään
ja tuuli tuo tuulijaan pöytään. Tämä täysi käsi,
ei kiire mihinkään (illan laulaja). Rintaruokintaan. Rytmiin. Tai
siivoamaan. Toinen turisi toisia tavujaan. Ei käännöksiä, mutta niin
tuttuja sivukatuja, joilla nurjamieliset luuhaa, se ensimmäinen.
Sen ensimmäisen piti pyöräillä kotiin. Piti suudella miestä ja tytärtä.
Aidosti, otsalle. Uskollinen (uskomaton). Ole siunattu. Tila, jossa huulet liikkuu. Kuin tuoksu, sivujuonissa. Näin tänne päädyttiin kuitenkin. Tälle kylmälle baari penkille, karkauspäivänä,
keski Euroopan ilma-alassa. Kukaan ei huomannut kun kosketin ajatuksin savupiippu rivejä. Epäuskoinen. Varma. Ja nämä ihmiset eivät edes usko olevansa eurooppalaisia.
Niin kuin emme mekään kotona. Toiveajattelijoita.
MISTICISMO DE LA PATRIA
“Toda verdad se basa en la confianza”
Kate Tempest
Amigos, juntaos y escuchen, cuando me pongo mintiéndome
sobre contempladores del fuego, quemadores de los botes de almas
en las hogueras de San Juan. Gente plantada en el agua
como dominós erectos rodeando mi corazón
en la espera de la ola; huevos de aves acuáticas
flotando en silencio absoluto.
Lempi caminó sobre el agua, plantó muchas semillas buenas
y aunque las mayores luces nórdicas fueron tragadas
por las mujeres, ellas circundaron sus lunas,
siempre alrededor de sus ejes, siempre solas.
Vodka en la carnada; hacha de madera ardiente
firme clavada en la espalda.
La señorita Centeno de verano floreció en verano
Se hizo agua entre el agua, hundió
su peso invernal y conoció la antigravedad
de la pica. Se movían mandíbulas en las cañadas
como un gran cuento que persiste,
envidia dorada de vecinos.
Oh ellos, la apatía agobia mentes sanas,
siempre a punto de llegar al ahora.
Siempre a punto de dejar el pasado.
Viviendo a través de la respiración boca a boca
con sus bosques reverenciados.
—
KUVAJAINEN ELI ISÄNMAA MYSTIIKKAA
”All truth is based on trust”
Kate Tempest
Tulukeeha kansa kuuntelemmaa
kun minä alan valehtelemmaa
tulehen tuijottajista, henkiveneensä polttajista;
kokon kokoajista, jotka seisovat vedessä
kuin pysty dominot sydämeni ympärillä
aaltoa odotellen, äänettömät sotkanmunat.
Lempi astui vetten päällä, siitti paljon hyvää,
(mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi)
vaikka suurimmat revontulet nieltiin ja naiset
kiersivät kuitansa aina ympäri oman akselin,
kiertäen oman Akselin. Koskenkorvaa katiskassa,
kirves selässä kipunoiden.
Neiti kesäheinä kukoisti kesäisin,
tuli vedeksi veden joukkoon, upotti
talvikilonsa syvyyksiin ja oppi hauen
painottomuuden. Leukaperät loksuivat rannoilla
kuin itsepintainen kalavalhe,
kullattu naapurikateus.
Voi, me kaivomieliset kaihonkantajat,
aina saapumaisillamme tähän hetkeen,
aina jättämäisillämme menneen.
Eläen suusta suuhun elvytyksestä
metsiemme kanssa.
Aino Huusko (Nummela, Finlandia,1980). Poeta, traductora y curadora de eventos poéticos. Obtuvo una Maestría en Escritura de Poesía por la Universidad de Kingston en el Reino Unido (2012). Fundadora y curadora de “Howl” (Londres 2011) y “MUGRE” (Bogotá 2016), ambos una serie de eventos interdisclipinarios con poesía spoken word. Fue seleccionada como poeta en residencia en Aculco Radio de Londres en 2010, invitada al encuentro de VIII Jornadas Universitarias de Poesía de Bogotá y participó como jurador en el II Concurso Regional de Poesía y Cuentos de Alto Magdalena, en colaboracion con Universidad de Cundinamarca, (Colombia 2016 ). En 2015 presentó DIRT, su antología poética con fotografías de Linda Barck, publicado por la galería Andel31, de Copenhague, como parte de la exhibición “Good Works”. Sus poemas han sido incluidos en las antologías Loose Muse: Anthology of New Writing by Women (2013), publicada por Morgan’s Eye Press en Londres y Hallelujah Chorus 2012, publicada por la maestría de poesía de la Universidad de Kingston. En la actualidad se encuentra preparando la traducción de DIRT al español, su antología poética que será publicada en 2017. Su búsqueda es hacer la poesía más popular y accesible a nuevos públicos.
